Kööpenhaminalainen kalakaupan omistaja Joachim Hjerl alkoi pohtia 12 vuotta sitten, miksi kaikki kalat tuotiin kauppaan yhdestä paikasta, vaikka Tanskaa ympäröi meri ja tuoreita mereneläviä olisi mahdollista saada useilta eri toimittajilta? Ja miksi asiakkaat ostivat lähinnä Norjassa kasvatettua lohta, vaikka hienoja paikallisiakin kalalajeja on paljon?
– Silloin aloin ajatella, voisiko Kööpenhaminan satamassa tehdä muutakin kuin meloa kajakilla – vaikkapa tuottaa ruokaa, Hjerl sanoo. Hän työskenteli tuolloin myös elintarvikealan konsulttina mereneläviin liittyvissä asioissa.
Hän ryhtyi kokeilemaan kasvien viljelyä satamassa. Näiden kokeilujen pohjalta syntyi Havhøst-järjestö, joka toimi aluksi paikallisesti harrastuspohjalta. Nykyään se on valtakunnallinen etujärjestö, jonka toiminta on laajentunut Tanskasta sekä Norjaan että Ruotsiin.
– Elintarviketuotanto ei voi enää perustua ekosysteemejä tuhoavaan tapaan käyttää luontoa, koska olemme voimakkaasti riippuvaisia luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Havhøst johtaa liikettä, joka haluaa muuttaa meren tuotteisiin liittyvän elintarvikejärjestelmän tuhoavasta uusiutuvaksi. Viljelykset parantavat meren tilaa, Hjerl sanoo.
Muutos on lähtenyt liikkeelle niin sanottujen meriviljelmien perustamisesta Tanskan rannikoille. Meriviljelmä on yleensä 30 neliömetrin kokoinen lava, joka keinuu vedessä aallonmurtajan tai sillan lähellä. Lavan alla on sumppuja ja köysiä, joiden avulla kasvatetaan tärkeimpiä meren tuotteita eli simpukoita, ostereita ja merilevää.
– Useimmista meriviljelmistä vastaavat itsenäiset yhdistykset, joiden jäsenmäärä vaihtelee 25:stä useisiin satoihin. Jäsenet auttavat viljelyssä ja käyttävät tuotteet ruoaksi. Monet yhdistykset antavat myös neuvontaa koululaisille tai paikallisille asukkaille, jotta nämä oppivat ymmärtämään, mistä uusiutuvassa meriviljelyssä on kyse, Hjerl sanoo.
Saasteet ruoaksi
Käynnissä on pieni vallankumous, joka osoittaa, että elintarviketuotantoa voidaan harjoittaa sopusoinnussa luonnon vaatimusten ja tarpeiden kanssa. Se saattaa mahdollistaa sen, että voimme tulevaisuudessakin saada syötävää merestä.
Miten saasteista sitten tulee ruokaa? Kun mereen lasketaan simpukoita ja ostereita, ne suodattavat kidustensa läpi virtaavaa vettä ja ottavat ravinnokseen paljon planktonia.
– Täysikasvuinen simpukka voi suodattaa kuusi litraa vettä tunnissa ja osteri vielä enemmän. Ne ovat siis ikään kuin pieniä puhdistuslaitoksia, jotka puhdistavat merestä haitallisia leviä, jotka aiheuttavat happikatoa. Ne siis muuttavat saasteet ihmisravinnoksi, Joachim Hjerl sanoo.
Merilevä ei toimi suodattajana, mutta meressä kasvaessaan se vaikuttaa samalla tavalla kuin maalla kasvavat kasvit. Se sitoo hiilidioksidia merestä ja tuottaa happea, joten se auttaa vähentämään hiilidioksidin määrää meressä ja vähentämään veden happamuutta. Meren happamoituminen on vakava uhka ekosysteemeille, ja sen seurauksena esimerkiksi simpukat eivät pysty muodostamaan kuorta.
– Mitä enemmän tällaista viljelyä harjoitetaan, sitä enemmän meriympäristö hyötyy, sillä meriviljelmät eivät aiheuta haittaa vaan parantavat meren tilaa. Ostereita, simpukoita ja merilevää ei myöskään tarvitse kastella, lääkitä, ruokkia eikä lannoittaa. Voimme siis vain korjata satoa, syödä sen ja olla tyytyväisiä siitä, että kilosta sinisimpukoita on aiheutunut vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kilosta porkkanoita, Hjerl kertoo. Hän on iloinen siitä, että hänen alkuperäinen ideansa on levinnyt vähitellen kuin renkaat vedessä.
Täysikasvuinen simpukka voi suodattaa kuusi litraa vettä tunnissa ja osteri vielä enemmän. Ne ovat siis ikään kuin pieniä puhdistuslaitoksia, jotka puhdistavat merestä haitallisia leviä, jotka aiheuttavat happikatoa. Ne muuttavat saasteet ihmisravinnoksi.
Konsepti leviää muihin Pohjoismaihin
Vielä 15 vuotta sitten Tanskassa ei harjoitettu meriviljelyä lainkaan. Nyt viljemiä on lähes 40, ja konsepti on levinnyt Tanskasta muun muassa Norjaan ja Ruotsiin.
– Havhøst-malli on otettu hyvin vastaan Norjassa ja Ruotsissa. Meriviljely-yhteisöt ovat vihreän siirtymän kärjessä, ja ne esittelevät uusia viljelymenetelmiä paikallisesti. Seuraava askel ovat kaupalliset liiketoimintamallit. Tanskassa on onnistuttu niissä, ja ne ovat herättäneet paljon kiinnostusta muissa Pohjoismaissa – oikeastaan kaikkialla Itämeren alueella sekä jopa Ranskassa ja Portugalissa, Joachim Hjerl sanoo.
Siksi kaikki asiasta kiinnostuneet maat on koottu Cool Blue -projektiin. Siinä pyritään luomaan paikallisia uusiutuvan meriviljelyn liiketoimintamalleja, joiden lähtökohtana ovat Pohjoismaiden rannikkoyhteisöjen ihmiset ja ekosysteemit, ja jatkamaan kehitystyötä.
– Monistamme ennemmin kuin laajennamme, jotta yhä useammat ihmiset voivat tutustua uusiutuvaan viljelyyn ja hyödyntää sitä, Joachim Hjerl sanoo.
Meren antimet tukevat luontoa
Muutoksen edellytyksenä on, että ihmiset muuttavat tottumuksiaan ja oppivat syömään uusia ruokia.
– Meidän ei tarvitse syödä leväöljyjä eikä kalapohjaisia ravintolisiä. Voimme yksinkertaisesti käyttää näitä raaka-aineita ruoanlaitossa ja tarjoilla sinisimpukoita leväpedillä pihvin ja perunan sijasta, Joachim Hjerl sanoo. Hänen unelmansa on tarjota ihmisille uusiutuvaa tuotantoa hyödyntävä elämäntapa.
– Matkaa on vielä paljon muun muassa siksi, että lainsäädäntö on suunniteltu vastaamaan teollisen elintarviketuotannon tarpeita. Teemme kuitenkin jo nyt yhteistyötä rannikkokalastajien tuottajajärjestöjen kanssa. Ne ovat erikoistuneet ympäristöystävälliseen rannikkokalastukseen, sillä Tanskan sisävesillä ei enää ole riittävästi kalaa. Jos kalastajat voisivat kuitenkin viljellä simpukoita, ostereita ja merilevää hieman suuremmassa mittakaavassa, voitaisiin varmistaa, että merissä on edelleen kalaa ja satamissa kalastusaluksia, Hjerl sanoo.
Hän toivoo, että asukkaat, poliitikot ja teollisuus kaikissa Pohjoismaissa haluavat viedä eteenpäin meriympäristön kestävää kehitystä.
– Kukapa ei haluaisi syödä luonnollisia ja tuoreita raaka-aineita tehtaissa pakattujen ravintoköyhien elintarvikkeiden sijasta. Ne eivät heikennä elintasoamme, vaan antavat takaisin luonnolle – meidän on vain opittava käyttämään niitä, hän toteaa lopuksi.
Tämä on markkinointimateriaalia. Tässä artikkelissa esitetyt eri yhtiöitä ja/tai sektoreita koskevat näkemykset eivät ole Nordea Investin antamia suosituksia. Keskustele aina sijoitusneuvojasi kanssa ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
