Sijoittajan on hyvä ymmärtää rahastojen välisiä eroja. Siksi tässä artikkelissa kerrataan erilaisten rahastoluokkien sekä -tyyppien erot. Rahastot jaetaan yleensä neljään eri rahastoluokkaan: osakerahastoihin, korkorahastoihin, yhdistelmärahastoihin ja vaihtoehtoisiin rahastoihin. Tämän lisäksi rahastot voivat olla joko passiivisia tai aktiivisia. Mitä nämä termit merkitsevät ja millaisille sijoittajille erilaiset rahastot sopivat?
Osakerahastoilla korkean riskin tuottoja
Osakerahastot sijoittavat pääosin pörssilistattuihin osakkeisiin. Muihin rahastoluokkiin verrattuna osakerahastojen riski on korkea. Riskitaso on kuitenkin yksittäisiä osakesijoituksia alempi, sillä sijoitukset on hajautettu useaan eri kohteeseen ja usein myös eri toimialoille ja markkina-alueille.
Osakerahastot sopivat sijoittajalle, joka on valmis ottamaan riskiä tuottoja saavuttaakseen. Kuten rahastoissa yleensäkin, salkunhoitaja seuraa markkinoita aktiivisesti ja valikoi rahastoon hyvinä pitämiään sijoituskohteita pyrkien samalla minimoimaan riskit. Osakerahastot sopivat yleensä pitkän aikavälin sijoittajille, jotka haluavat osallistua osakemarkkinoiden tuottoihin hajautetusti ja ammattimaisen varainhoitajan avulla. Ne voivat olla hyvä vaihtoehto sekä aloitteleville että kokeneemmille sijoittajille.
Matalamman riskin korkorahastot
Korkorahastot sijoittavat joukkolainoihin ja muihin korkoa tuottaviin sijoitusvälineisiin. Muihin rahastoluokkiin verrattuna korkorahastojen riski on pieni tai kohtuullinen. Korkorahastot tuottavat usein hyvin, kun osakkeet ovat laskussa. Siksi onkin hyvä hajauttaa sijoituksiaan myös korkosijoituksiin.
Korkorahastot sopivat sijoittajalle, joka ei halua ottaa riskiä ja ei odota korkeita tuottoja. Korkorahastot eivät ole yhtä herkkiä talouden ailahteluille, kuten taantumille tai geopoliittisille tapahtumille. Tämä tarkoittaa, että korkorahastot keskimäärin säilyttävät arvonsa paremmin talouden kriisitilanteissa. Toisaalta korkorahastot lähtökohtaisesti tuottavat vähemmän kuin osakerahastot, kun taloudella menee hyvin.
Hajautetut yhdistelmärahastot
Yhdistelmärahastot tyypillisesti sijoittavat sekä osakkeisiin ja korkosijoituksiin. Useat rahastot seuraavat perusjakaumaa, jonka mukaan varat hajautetaan osake- ja korkosijoitusten välillä.
Yhdistelmärahastojen pitkän aikavälin tuotto-odotus ja riski riippuvat siitä, miten varat on jaettu korko- ja osakemarkkinoiden välillä. Mitä enemmän rahastossa on osakesijoituksia, sitä korkeampi rahaston riski ja tuotto-odotus ovat. Korkosijoitukset tarjoavat rahastolle suojaa, kun talous sakkaa, ja osakkeet mahdollistavat korkeamman tuoton nousukaudella.
Vaihtoehtoisilla sijoituksilla lisähajautusta sijoitussalkkuun
Vaihtoehtoiset rahastot sijoittavat tyypillisesti muihin omaisuusluokkiin kuin listattuihin osakkeisiin ja joukkolainoihin. Vaihtoehtoiset rahastot voivat sijoittaa esimerkiksi kiinteistöihin, raaka-aineisiin, metsään tai listaamattomiin osakkeisiin. Vaihtoehtoisilla sijoituksilla voi siis hajauttaa salkkuaan eri sijoituskohteisiin.
Vaihtoehtoiset sijoitukset ovat yleensä epälikvidejä, eli rahastomerkinnän tekeminen ja lunastaminen ei tapahdu nopeasti. Rahastot ovat usein auki merkinnöille ja lunastuksille vain tiettyinä ajankohtina, esimerkiksi kuukausittain. Tämän vuoksi vaihtoehtoiset rahastot soveltuvat vain pitkän aikavälin sijoittamiseen ja sijoittajan aikahorisontin olisi hyvä olla päälle viisi vuotta.
Passiivinen, aktiivinen vai enhanced?
Rahastoluokkien lisäksi Nordean rahastot voidaan jaotella niiden sijoituspolitiikan mukaan passiivisiksi, aktiivisiksi tai enhanced-rahastoiksi. Passiiviset rahastot seuraavat tiettyä markkinaindeksiä, esimerkiksi MSCI World -indeksi kuvaa kehittyneiden markkinoiden osakkeiden kehitystä.
Passiivisissa rahastoissa sijoituskohteita ei valita aktiivisesti, vaan rahasto pyrkii tavoittelemaan tuottoa, joka vastaa tietyn markkinan arvonkehitystä. Passiivisilla sijoituskohteilla ei kuitenkaan yleensä voi saavuttaa indeksin tuottoa, sillä rahaston kulut vähennetään tuotoista. Kulut ovat tyypillisesti matalat, sillä rahastojen hallinnoimiseen ei käytetä yhtä paljon aikaa kuin aktiivisten rahastojen hallinnoimiseen. Pyrkimyksenä on pitää kaupankäynti mahdollisimman vähäisenä.
Aktiivisten rahastojen salkunhoitaja seuraa markkinoita ja pyrkii valitsemaan rahastoon yhtiöitä, jotka tuottavat vertailuindeksiä paremmin. Aktiivinen sijoittaminen perustuu tyypillisesti syvempään kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen analyysiin sijoituskohteista. Tavoitteena on, että rahasto tuottaisi kulujen jälkeen enemmän kuin vertailuindeksinsä. Aktiivisissa rahastoissa on yleensä korkeammat kulut kuin passiivissa rahastoissa.
Nordean Enhanced-rahastoperheen rahastot yhdistävät molempien passiivisen ja aktiivisen sijoittamisen ominaisuuksia. Rahastojen aktiiviriski eli tuoton poikkeama vertailuindeksistä on alhainen. Salkunhoitajan on kuitenkin mahdollista olla sijoittamatta osaan indeksin yhtiöistä, jos niitä ei pidetä houkuttelevina.
Enhanced-rahastojen salkunhoitajalla on siis enemmän vapauksia kuin passiivisten rahastojen hoitajilla. Tarkoituksenmukaisten osakevalintojen avulla enhanced-rahastot pyrkivät parempaan tuottoon kuin vertailuindeksinsä. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole aktiivinen rahasto, osakepoimintoja tehdään suhteellisen harvoin. Näin taataan verrattain matalat hallinnointikulut.
Kiinnostuitko rahastosijoittamisesta?
Tutustu rahastovalikoimaamme täällä
Tässä artikkelissa esitetyt eri maita, yhtiöitä ja/tai rahastoja koskevat näkemykset ovat yleistä tietoa, eikä suositus ostaa tai myydä mitään sijoitusinstrumenttia. Keskustele aina sijoitusneuvojasi kanssa ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
