Maailma on todella vaarassa. Mutta mitä meidän pitäisi tehdä asialle?
Tähän asti vastaus on ollut tuottaa enemmän tuulivoimaloita, aurinkopaneeleita ja sähköautoja. Sen sijaan, että keskittyisimme kaikkeen siihen, mitä tarvitsemme lisää, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, että meidän on myös vähennettävä jotakin.
- Tuotannon lisääminen luo kasvua ja korkeampaa BKT:ta – myös kestävämpiä ratkaisuja valmistettaessa. Mutta todellista kestävyyttä varten meidän on määriteltävä uudelleen, mitä menestys on. Meidän on siirryttävä kasvavasta kulutuksesta kasvavaan hyvinvointiin, joka vakiintuu tietyn pisteen jälkeen, sanoo Diana Ürge-Vorsatz.
- Korkean tulotason maissa jatkuva talouskasvu ei ole ympäristölle kestävää, sosiaalisesti hyödyllistä tai taloudellisesti edes saavutettavissa. Tutkimuskohteenamme on näistä huolista kummunnut, nopean talouskasvun seurauksiin kohdistuva tutkimus. Keskeinen idea on korvata BKT:n kasvu tavoitteella parantaa ihmisten hyvinvointia Planetaaristen rajojen sisällä, selittää Diana Ürge-Vorsatz.
Kuluttamisen muutos
Tutkimus osoittaa, että jatkuva kasvu ei tietyn pisteen jälkeen enää lisää hyvinvointiamme. Kulutuksen kasvu aiheuttaa yhä enemmän saastumista. Samaa mieltä on ranskalainen taloustieteilijä Timothée Parrique. Hänen mielestään rikkaiden maiden voitontavoittelu on syy ilmastokriisiin. Parrique sanoo, että "maailman rikkaimpien tulisi luopua varallisuudestaan, yritysten vähentää tuotantoa ja kuluttajien käyttää vähemmän rahaa."
- Olemme aina mitanneet vaurautta kulutuksella. Nykytalouden perusajatus on, että yritysten pitää myydä joka vuosi enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä ajattelu pitää muuttaa. Ensinnäkin on mahdotonta kuluttaa loputtomasti. Toiseksi kulutuksen lisääminen ei tietyn pisteen jälkeen enää paranna hyvinvointia, Diana Ürge-Vorsatz selittää.
Hän antaa esimerkin: Metsäpalot ja myrskyt tuhoavat miljardien edestä omaisuutta, ja ne yleistyvät ilmastonmuutoksen takia. Tuhojen jälkeen aletaan rakentaa uudelleen. Tämä näyttää hyvältä maan taloudessa, koska se vilkastuttaa toimintaa.
- Todellisuudessa tämä ei paranna yhteiskunnan hyvinvointia. Me vain rakennamme takaisin sen, mitä meillä jo oli. Siksi bruttokansantuote on liian suppea tapa mitata hyvinvointia, hän sanoo.
Unkarilainen professori antaa toisen esimerkin: Jos työpäivät ovat hyvin pitkiä, joudut palkkaamaan lastenhoitajan. Et ehdi itse hoitaa lastasi tai päiväkoti sulkeutuu ennen kuin pääset töistä. Käyt ehkä myös useammin lääkärissä, koska stressaannut ja sairastut. Kiireessä syöt valmisruokaa, joka on kallista ja epäterveellistä.
- Pitkät työpäivät kasvattavat bruttokansantuotetta. Toisaalta niin tekevät myös stressi, liikenneonnettomuudet ja rikollisuus. Ne eivät tee yhteiskunnasta tai ihmisistä onnellisempia, päinvastoin, Diana Ürge-Vorsatz sanoo.
Todellista kestävyyttä varten meidän on määriteltävä uudelleen, mitä menestys on. Meidän on siirryttävä kasvavasta kulutuksesta kasvavaan hyvinvointiin.
Vahvat kaupalliset intressit
Diana Ürge-Vorsatzia ilahduttaa, että nuori sukupolvi haluaa lähestyä elämää eri tavalla. Sen sijaan, että he keskittyisivät maksimoimaan tulojaan ja käyttämään vähäisen vapaa-aikansa kalliisiin ohimeneviin nautintoihin, he arvostavat tasapainoisempaa elämää. He kannattavat lyhyempää työviikkoa, kuten neljän päivän mallia, ja ovat valmiita hyväksymään pienemmät tulot vastineeksi paremmasta elämänlaadusta.
- He ajattelevat paitsi ilmastoa, myös sitä, että elämänlaatumme kärsii, jos työskentelemme 14 tuntia päivässä, olemme jatkuvasti stressaantuneita ja meillä on vain pari päivää vuodessa aikaa käyttää rahamme kalliin ja hetkellisen onnen tunteen ostamiseen Disneylandissa, hän sanoo.
Ürge-Vorsatzin mukaan huono uutinen on, että yksilölliset elämäntapamuutokset eivät yksin riitä. Ne voivat kuitenkin vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja yritysjohtajiin ja siksi laukaista rakenteellisen muutoksen. Tämä on erityisen tärkeää, koska talouskasvun mantran takana on vahvoja kaupallisia intressejä, jotka estävät kasvun ja kulutuksen hidastumista.
Ilmilö näkyy kaikkialla. Makeiset ja pikaruoka aiheuttavat riippuvuutta, sosiaalinen media ja pelit pitävät meidät koukussa. Pesukoneet ja jääkaapit on suunniteltu hajoamaan nopeasti ja olemaan korjaamattomia. Irtomakeiset ja monet ruoat on kehitetty niin, että emme tule kylläisiksi - jos tulisimme, lopettaisimme syömisen ja yritysten rahavirrat lakkaisivat.
- Ihmiset huijataan kuluttamaan ja tekoälyn myötä tilanne voi pahentua entisestään. Markkinointi tulee henkilökohtaisemmaksi ja kehittyneemmäksi, jolloin sitä on vaikeampi tunnistaa ja tiedostaa. Muutos edellyttää kuitenkin riittävästi ihmisiä, jotka vaativat uudenlaisia talousmalleja. Silloin talousjärjestelmä on pakotettu muuttamaan painopistettään. Näin on tapahtunut ennenkin, ja se voi onneksi tapahtua uudelleen, sanoo Diana Ürge-Vorsatz.
"Todellisuudessa yhteiskunnan hyvinvointi ei lisäänny, jos yritämme vain luoda uudelleen sen, mitä meillä jo on. Siksi BKT ei riitä hyvinvoinnin mittariksi."
On myös toivoa
Kasvun jälkeisessä tutkimuksessa on ehdotettu bruttokansantuotteelle monia vaihtoehtoja yhteiskunnan edistyksen mittaamiseksi. Toistaiseksi mikään näistä ei ole kuitenkaan syrjäyttänyt sitä päätöksenteossa. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kulutuksen eriarvoistuminen on merkittävä ongelma.
- Maailman rikkain 10 prosenttia vastaa 35-45 prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Sen sijaan puolet maailman köyhimmistä ihmisistä aiheuttaa vain 13-15 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä. Tämä kertoo suuresta eriarvoisuudesta ilmastokriisin aiheuttajissa. Siksi meidän on vaikutettava niihin, jotka kuluttavat eniten, toteaa Diana Ürge-Vorsatz.
Vaikka ratkaisujen löytäminen tuntuu vaikealta, hän muistuttaa, että kansalaisista lähtöisin oleva paine on aiemminkin saanut aikaan suuria muutoksia. Vaikka usein puhutaan siitä, kuinka paljon olemme jääneet jälkeen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista, olemme vuosikymmenessä kuitenkin edistyneet paljon ja elämme nykyään puhtaammassa maailmassa.
-On toivoa siitä, että voimme muuttaa painopisteemme ansaitsemisesta ja kulutuksesta hyvinvointiamme paremmin kuvaaviin arvoihin. Parempaa elämänlaatua ei voida mitata pelkästään BKT:lla. Sen sijaan voisimme asettaa selkeät tavoitteet mielenterveydelle, fyysiselle terveydelle, stressille, kestävyydelle ja työ-elämän tasapainolle, hän sanoo.
